ESITYSTAITEEN MARKKINAT 2015 | Taiteilijoiden esittely osa 14/22 | Introduction of the artists part 14/22

UUTTU, SUOMI & NENONEN: Miss Suomi


LOTTA

Kyl mä muistan et lapsena ajattelin et “Ei noi oo kauniita ja kyllä mä tiedän monta paljon kauniimpaa”. Tai et ajattelin et sinne on kerätty ne just kaikkein kauneimmat, mut ei se ollut niin

TATU

Nii silleen et näkee jossain leffassa jonkun kauniin naisen ja ajattelee et toi on tosi kaunis, toi on kaunis

SANNA

Tai et sit siellä oliki vaan ne jotka sinne oli hakenu

LOTTA

Mä muistan et oli esimerkiksi yks missi, joka voitti, ja mä lapsena mietin et miksi se voitti ku eihän se ollut edes kaunis. Vanessa Forsman. Se oli omituisen näköinen. Se on jarikurrin vaimo

TATU

Mut onhan jarikurrikin ihan oudon näkönen

LOTTA

Ja sit mä myös mietin et “miten joku voi olla noin kaunis”, jostakin naisesta, tai että onko se todellista kun se on niin kuvamainen

TATU

Et eihän sellasia näe missään

LOTTA

Varsinkin ku ne on puettu niihin kruunuihin ja viittoihin

TATU

Sä et pysty koskee niihin etkä sä näe niitä missään, ne on niin satumaisia

LOTTA

Sit mä muistan niistä haastatteluista, et kysyttiin ketä sä ihailet ja yks suosituimmista vastauksista oli “Penisiliinin keksijä” ja “Äiti Teresa” tai sit tyyliin “Oma isäni, äitini ja mummoni”

TATU

Ja sit et “Mikä on mottosi elämässä?”

SANNA

Mitä ne vastas?

LOTTA

No yks suosituimmista oli “CARPE DIEM”  

= = =

UUTTU, SUOMI & NENONEN: Miss Suomi


LOTTA

Yes I remember as a child I thought "No they’re not beautiful and yes I know many much more beautiful." Or you thought they have been collected, they are just the most beautiful, but it wasn’t so

TATU

Yes you see in some movie a beautiful woman and you think she is very beautiful, she’s beautiful

SANNA

Or there are the one’s who applied

LOTTA

I remember you had, for example, a beauty queen who won, and as a kid I was wondering why she won. C'mon, she's not even pretty. Vanessa Forsman. She was a strange-looking. Now she's jarikurri’s wife

TATU

But after all, jarikurri too is quite strange-looking

LOTTA

And then I also wondered "how someone can be so beautiful," from a woman, or whether it is real when she is so picture-like

TATU

You couldn’t even see women like that

LOTTA

Especially in this because they are dressed in their crowns and robes

TATU

You can’t touch them, you can’t see them anywhere, they are so fairy-tale

LOTTA

Then I remember the interviews, they were asked about who you admire. One of the most popular responses were "the inventor of penicillin" and "Mother Teresa" or then in the style of "My father, my mother and my grandmother"

TATU

And then they asked "What is your motto in life?"

SANNA

What did they reply?

LOTTA

Well one of the most popular was "CARPE DIEM”

ESITYSTAITEEN MARKKINAT 2015 | Taiteilijoiden esittely osa 13/22 | Introduction of the artists part 13/22

"Näimme päivänvalon vuonna 2003. Tuosta lähtien on se ajoittain sokaissut, ajoittaen peittynyt synkeään hämyyn... Pyöreitä vuosia taisi tulla täyteen jo joitakin aikoja sitten, mutta hajamielisyyksissämme jätimme sen huomiotta. Näin jälkijunassa juhlistammekin kymmenvuotistaipalettamme tarjoilemalla kevään tuoksua, mahdollisuuksia, tervaa ja simaa..."

= = =

We saw daylight in the year 2003. Since then this light has sometimes blinded us, sometimes it has veiled itself in a dark gloom... We turned ten sometime ago but in our absentmindedness we ignored it. But now somewhat late we shall celebrate our ten year journey by serving you scents of spring, possibilities, tar and mead...

ESITYSTAITEEN MARKKINAT 2015 | Taiteilijoiden esittely osa 12/22 | Introduction of the artists part 12/22

Mopo on potentiaalisimpia kotimaisen musiikin tulevaisuuden legendoja. Tämän energisen trion juuret juontavat kapakkatappeluun, jonka tiimellyksessä Linda, Eero ja Eeti löivät viisaat päänsä yhteen. Tästä kolauksesta syntyi Mopo – kolmikko, jonka vilpitön pörinä on valloittanut kuulijat puolelleen. Mopon musiikki ottaa vaikutteensa elämän iloista ja suruista. Sävellykset syntyvät, kehittyvät ja kasvavat yhteisvoimin. Tilaa jätetään myös yllätyksille.

Linda Fredriksson – saksofonit

Eero Tikkanen – kontrabasso

Eeti Nieminen – rummut

http://www.mopomopo.com/videos/

Mopo (Moped) is one of the most potential future legends of domestic music. The energetic trio saw the daylight in the fall of 2009, when the musicians brainstormed as a result of a bar-fight.

Mopo accelerates easily from zero to speed of light, but mostly the trio steps on the gas for a hilarious joyride in the countryside. Each composition is born in the magic of the moment and Mopo’s intense performances have stolen the hearts of their audiences all over the Finnish jazz club scene.

Linda Fredriksson – sax

Eero Tikkanen – bass

Eeti Nieminen – drums

http://www.mopomopo.com/videos/

ESITYSTAITEEN MARKKINAT 2015 | Taiteilijoiden esittely osa 11/22 | Introduction of the artists part 11/22

Ella Tahkolahti on kuvataiteilija jonka kuvat ovat tiloja ja pieniä esityksiä.

Tilojen keskiössä on katsoja. Esityksen keskiössä on esiintyjän ja katsojan suhde. Viime aikoina Tahkolahti on tehnyt performansseja kissasta ja sen erilaisista inhimillisistä ilmenemismuodoista.

Tahkolahden teoksia on voinut nähdä viimeksi Galleria Uudessa Kipinässä Lahdessa ja performanssitapahtumassa Kaunaksessa Liettuassa.

Ella Tahkolahti is a visual artist whose pictures are spaces and performances. The spectator is in the centre of these spaces. The core of performances is the relation between the spectator and the performer. Lately Tahkolahti has been making performances about cat in it’s different forms of manifestation in a human form. Tahkolahti’s works have been previously shown in Lahti Gallery Uusi Kipinä and at a performance event in Kaunas Lithuania.

ESITYSTAITEEN MARKKINAT 2015 | Taiteilijoiden esittely osa 10/22 | Introduction of the artists part 10/22

Uusin tuotantoni 'Halurako' valmistui syksyllä 2014 rivojen kansanrunojen ympärille. Jokaisen kansanrunon takana on monta ihmisiä: joku, jolle on käynyt niinkuin runossa kerrotaan, toinen, joka on tehnyt sen riimeiksi, seuraava, joka kertoo sitä eteenpäin jne. Jokin siinä tarinassa on vedonnut ihmisiin niin, että se on jäänyt elämään. Kiinnostavan runon löydettyäni kysyin mielessäni 'mitä sitten tapahtui' ja jatkoin digitaalisen kansanrunoarkiston selaamista, kunnes joku toinen runo kertoi vastauksen. Näin syntyivät Matin ja Maijan kuvittelliset elämäntarinat. Esitystaiteen markkinoilla kuullaan 'Halurako' -esityksen naisen, Maijan tarina: Huulet irvellään.

Tiinaliisa Multamäki on sodankyläläinen kansanrunouteen hurahtanut lausuntataitelija ja tuottaja. Hän oli 2012 J.H. Erkko -lausuntakilpailun yleisön suosikki.

http://www.facebook.com/Louhistiina

http://www.facebook.com/Halurakolausuntaesitys

My newest performance ‘Halurako’ was made using raunchy folk poetry in the autumn of 2014. Every folk poem has many persons behind it: somene who has experienced the things told in the poem. The other one who has rhymed the experience. The next one who has passed the poem by telling it to others etc. Something in that poem has appealed to the listeners so much that this particular poem has stayed alive. When I found an interesting poem I asked myself what happened next and carried on browsing throught the folk poem archives until some other poem answered my question. This is how the fictional biographies of Matti and Maija came to be. At Esitystaiteen markkinat I will perform the other half of

Halurako. Maija’s story: Lips sneering.

Tiinaliisa Multamäki is from Sodankylä. She is a recitation artist and producer which has fell

for folk poetry. In 2012 she was audience’s favourite in the J.H. Erkko recital contest.

http://www.facebook.com/Louhistiina

http://www.facebook.com/Halurakolausuntaesitys

ESITYSTAITEEN MARKKINAT 2015 | Taiteilijoiden esittely osa 9/22 | Introduction of the artists part 9/22

Hei, olen Rea-Liina Brunou, tanssi- ja esitystaiteilija. Viimeaikoina olen keskittynyt tekemään lähinnä omia, kevytrakenteisia sooloesityksiä ja pieniä yhteistöitä eri alojen taiteilijoiden kanssa. Mutta olen myös tehnyt tanssijan töitä lähinnä Liisa Pentti + Co:ssa. Viime kevään työskentelin synnyinkunnassani Kolarissa kuvaten metsäkauriita. Kuvista syntyi musavideo Kemiallisille Ystäville ja omakohtaisuuksista ammentava esitys Kauhriinmettästäjä – Deer Hunter (2014).

Alunperin lähdin Kolariin etsimään suuntaa työlleni nimeltä Eisso = eilen, huomenna. Yritän tutkia siinä ajan subjektiivista havainnointia.  Lopulta sekin työ on alkanut saamaan  muotonsa videona. Olen jatkanut kaurisprojektin jälkeen riistakameralla kuvaamista. Nyt vain kohteena on ollut  ihminen kotiympäristössään ja vuoden mittaan siellä hiipuva ja kasvava valo. Työstä tulee ehkä jonkinlainen lappilainen kotiseutumuseoteos.

Juuri nyt työskentelen Kutomolla Turussa uuden lapsille suunnatun esityksen parissa. Pohdin aisteilta piilossa olevia asioita ja merimakkaroita, tanssin ja kuuntelen Delia Derbyshiren musiikkia.

Yritän pyristellä pois liian henkilökohtaisista lähtökohdista esitysten teossa,  yritän nähdä toisen paremmin osana itseä ja ymmärtää muistikuvien valheellisuutta. Mutta myös kehon reittien yksityiskohtainen jäljitys ja jonkinlainen tanssijuuden purkaminen ja uudelleen kokoaminen ovat olleet nyt mulla työn alla. Olen ajatellut, että Esitystaiteen markkinoilla ammentaisin näistä kaikista asioista. 

http://realiinabrunou.blogspot.fi/

Hi, I am Rea-Liina Brunou, dance- and live-artist. Lately I have focused on doing mostly my own, light soloperformances and small collaborations with artists of different fields but  I have also worked as a dancer in Liisa Pentti + Co.

Last spring I worked in my birth municipality Kolari taking pictures of deer. The pictures turned into a music video for Kemialliset Ystävät and a personal performance Kauhriinmettästäjä - Deer Hunter (2014).

Originally I left to Kolari to find a direction for my coming work called Eisso = eilen, huomenna(Eisso = yesterday, tomorrow). In the work I try to study the subjective perception of time. This work too has started form as a video. I have carried on taking photos with a game camera after my deer project only this time the subject has been human in it’s home environment and the light that wanes and grows around it. The work might turn out to be a some sort of Laplandish Local History Museum.

Right now I am working on a performance for children in Kutomo, Turku. I'm thinking about the things hidden from the senses, and sea cucumbers, and I'm dancing, and listening the music of Delia Derbyshire.

I try to scrabble away from too personal starting points when doing performances. I try to see the other better as a part of myself and try to understand the falsehood of memories. Also I have been working on tracking down thoroughly the routes of the body and some sort of deconstruction of my dancerhood. I thought I would draw from all of these themes when doing my performance for Esitystaiteen markkinat.

http://realiinabrunou.blogspot.fi/

ESITYSTAITEEN MARKKINAT 2015 | Taiteilijoiden esittely osa 8/22 | Introduction of the artists part 8/22

Juho Liira et al.:

CLIMATE SEXCHANGE

A Sexy & cool show

about Climate Change

Viulunsoittoa Titanicin katolla.

Ilmastonmuutos-asiaa ja ekumeenista tunnelmaa.

Esitystekstissä on hyödynnetty z. Topeliuksen satua "Koivu & Tähti".

Palavasieluinen ja melankolinen herätyskokous.

Lempeä ja optimistinen synkistely.

A violin playing on top of the Titanic.

Climate change facts and an ecumenical atmosphere.

The performance text is partly ripped from z. Topelius' childrens tale "the Birch & the Star".

A fierce and melancholy revival meeting.

A mellow and optimistic dystopy.

Kesto/Duration: 20min

Esiintyjät/Performers: Jaakko Perilä, Hannele Turunen, Olli Salmi, Antto Hinkkanen,

Ilmari Pursiainen, Minea Lång, Mirva Mietala, Jussi Taipalharju, Nenna Tyni et al.

Konsepti/concept:

Juho Liira