On se hassua, miten sitä assosioi ja tallettaa palan
itteetään (hehheh, nää on miun hirnyrkit) ympärillä oleviin ääniin ja
biisinpoikasiin, että aina ne herättää vastineen jo eletystä elämästä:
muistot, pettymykset ja onnelliset
hetket. Se voi vaikka olla sade tai Robynin Dancing On My Own.
Paljastan, et jälkimmäiseen liittyy wanhojen jatkot seinäruusuna. Tai
sitten ne nostattaa vain ärtymystä, et HUHHHUH, onpa huono biisi. Sekin
on jo peilausta omien mieltymystensä kanssa. Ovelaa! Tässä teoksen
hahmotelmassa kotikutoisesti ja sumeilematta ammennan
henkilökohtaisuudesta ja sen sidoksesta ympärillä oleviin ääniin. Tässä tapauksessa aika kapealla haarukalla populäärimusiikkiin.
Epävarmuus, turhautuminen, hyväksyminen
Genotyyppi ja fenotyyppi
Ääni
Se kaikki kulkee kanssani
Se kotoaa katoaa kanssani
Katoa kanssani
Mukanani
Genotyyppi ja fenotyyppi
Ääni
Se kaikki kulkee kanssani
Se kotoaa katoaa kanssani
Katoa kanssani
Mukanani
Se on vähän tårta på tårta, mutta life is. Miulle se näyttäytyy
identiteetin ja individuaalin rakennusmatkana, siulle se voi olla 20
minuuttia tekotaiteellista lumipenkan alta paljastuvaa koirankakkaa.
Molempia tarvitaan, mut oikeesti, Karoliina Kauhanen ja Johannes Purovaara
on sellasia tekijöitä, ettei niitten kanssa voi syntyä ku timangia.
Fragment on halua sanoa jotain henkilökohtaista, löytää tapa olla
henkilökohtainen, tai että voiko sitä edes olla henkilökohtainen, mutta ei tuputtaa sitä kurkusta alas. Jos et oo
vieläkään vakuuttunu, niin tule vaikka bongaamaan, miltä kuulostaa Kate
Bush, Vivaldi ja Daft Punk suodatettuna miun todellisuuden läpi! On siellä omaakin sävellystyötä, mut ne on lähinnä looppeja tällä kertaa.
